Ajankohtaista

Tilaa uudessa sudenpentulaumassa

Aloitamme helmikuussa 2014–2015-syntyneiden ryhmän, jossa on vielä tilaa usealle innokkaalle partiolaiselle. Lähde siis mukaan tähän huippuun harrastukseen ja pyydä myös kaveri seikkailuun! Partioon voi tutustua kolme kertaa ilmaiseksi ennen jäsenmaksun maksamista.

Ryhmä kokoontuu maanantaisin klo 17–18 kolollamme osoitteessa Opintie 2.

Kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Kostiin: kosti.koivunen@tapme.fi

Lisää tietoa sudenpennuista täällä.

Etsimme uutta johtajaa kevään sudenpentulaumalle

Vesijohto Karhunpesälle

Karhunpesän saunaprojekti eteni ensimmäisen merkittävän askeleen, kun tontille vedettiin kunnan vesijohto ja asennettiin Pa-Ve-tonttivesiposti. Vesipostin kyljessä olevasta hanasta tulee kylmää vettä ympäri vuoden ja Suomen oloihin suunnitellun rakenteen ansiosta jäätymisen riskiä ei ole. Vesi kannetaan eteenpäin ämpäreillä tai siirretään kevyellä letkulla – saunaan matkaa tulee olemaan vain kymmenisen metriä. Enää ei kuivina kesinäkään tarvitse kuljettaa vettä muualta ja käsienpesukin helpottuu. Veden lämmittäminen toki pitää vielä hoitaa, mutta saunan valmistuttua pesumahdollisuudet ovat jo varsin hyvät.

Kuten kuvista näkyy, Karhunpesän pelto ei enää ole viljelykäytössä, vaan siitä muokataan vähitellen peli- ja leikkialuetta. Tasoitettava alue on niin laaja, että voimme pystyttää siihen puolijoukkueteltat ja lisäksi se toimii myös parkkipaikkana. Tällä hetkellä siellä on vallattoman mutaista, mutta onneksi meillä on vesijohto!

Pa-Ven valmistaja Meltex Oy myi vesipostin meille erikoishintaan tukenaan nuorisotoiminnalle ja Onninen Oy on jo pidempään ollut yhteistyökumppanimme leirirakentamisissa. Lopella paikallinen Maanrakennus Ravantti Oy teki siistiä jälkeä kaivinkoneella.

Tien auki kaivaminen vaatii tietoa ja osaamista, koska väisteltävänä on niin vesi- kuin sähkölinjojakin. Melkoinen kaivanto, mutta päivän päätteeksi näytti jälleen tasaiselta!

Syyskuun alussa lippukunnan täsmäryhmä kävi niittämässä Karhunpesän pihan ja kiinnittämässä muutaman irronneen laudan. Samalla saatiin ilmakuvia tulevan saunan sijainnista.

Karhunpesälle saadaan vihdoin sauna – saunaprojektin nettisivut julkaistu

TapMelaiset ovat jo pitkään kaivanneet Karhunpesän kämpälle saunaa. Peseytymisen lisäksi saunominen on myös retkien mukavaa päiväohjelmaa ja yhdessäoloa. Ennen kuin päästään saunomaan, yhteistä tekemistä riittää suunnittelussa, varainhankinnassa ja talkootöissä.

Saunaprojektista kerrotaan enemmän omassa osiossaan TapMen nettisivuilla. https://www.tapme.fi/lippukunta/karhunpesa/saunaprojekti/

Tutustu ja tule mukaan rakentamaan meille omaa saunaa!

Uusi sudenpentulauma

Elokuussa 2023 Tapiolan Metsänkävijöissä aloittaa jälleen uusi sudenpenturyhmä eli lauma 2016-syntyneille lapsille. Mukaan voi myös tulla vuotta vanhempia partioharrastusta aloittavia lapsia. Ryhmä kokoontuu alustavasti tiistaisin klo 18.15-19.15 kololla.

Etsitkö lapsellesi tai itsellesi uutta harrastusta? Ilmoittaudu mukaan partioon tästä!

Paraatissa Helsingin kaduilla

Täsmäryhmä TapMelaisia kaikista eri ikäkausista osallistui sunnuntaina 4.9. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten ja Uudenmaan Partiopiirin Kohtaamiseen Senaatintorilla. Metromatka vei meidät lukuisien muiden partiolaisten kanssa nauttimaan livemusiikista, lippukulkueesta sekä päivän huipentavasta paraatista, jossa huutoinamme raikuivat niin mänkijähuuto ali-vii-voo kuin vanha tuttu TapMe-mega-ba-ba-banaani sekä uusi Mänkijälippu-alkuinen vuorohuuto. Aurinkoinen päivä päättyi rentoon pizza-hetkeen kololla.

Ohimarssissa tervehdimme paraatin johtajaa ja kutsuvieraita.

Kuvat: Hanna Kimmonen, Filip Eller, Henri Tammi

Uusi lauma ekaluokkalaisille

Perustamme elokuussa uuden sudenpenturyhmän eli lauman 2015-syntyneille lapsille. Ryhmä kokoontuu maanantaisin klo 18-19 kololla.

Etsimme mukaan ryhmään sekä lapsia harrastamaan että aikuisia johtamaan lauman toimintaa viikottain.

Lähetä etusivulta jäsenhakemus ja tule mukaan!

Aikuinen, kurkkaa mitä sudenpentujen johtajan pestiin kuuluu. Kiinnostuksen herättyä, voit ottaa yhteyttä pestijohtajaamme Eeroon: eero.lilja@tapme.fi .

Eeppinen Eräretki

  • Aika: 23.–24.4.2022
  • Paikka: Nuuksio, Kattila – Iso-Holma – Haukkalampi
  • Osallistujia: 21, joista 9 johtajaa ja 12 lasta

Retkelle ilmoittautui huima ja innokas 20-päinen joukko niin ensikertalaisia kuin konkareita. Päätimme ennaltaehkäistä ongelmia kokoontumalla jo torstai-iltana kololle tarkastamaan trangiat ja laavut sekä sopimaan kimppakyydeistä. Lauantai-aamuna olikin aika startata leppoisalle metsäreissulle.

Lähdössä Kattilan parkkipaikalla jaettiin pöperöt ja taisteltiin siitä, kuka joutuu kantamaan eniten yhteisiä kamoja. Päräyttävänä alkutehtävänä otimme toisistamme mittaa munkinsyöntikilpailussa. Voittajaksi selviytyivät Pihla ja Juuso lähes täydellisillä suorituksilla. Vartiot lähtivät ripotellen liikkeelle päämääränään yöpaikkamme Iso-Holmalla. Kaksi kolmesta vartiosta harhaantui kuitenkin jo ensi kättelyssä Kostin antamasta virheellisestä reittioptiosta. Tästä opimme: älä siis kuuntele Kostia vaan kuuntele sisäistä metsämiestäsi.

Jo ennen lähtöä saimme kuulla maastoon jalkautuneilta vanhemmilta, että ärhäkkyydestään tunnettu Nuuksion metso on jälleen liikkeellä. Metsopalovaroituksesta huolimatta lähdimme kuitenkin dalsimaan pälyillen retkibingossa mainittua erähipsteriä, hiihtäjää sekä susi-hukkaa.

Johtajat marssivat VP:n johdolla suoraan Iso-Holmalle ja kokkasivat lounaaksi kanaa ja riisiä. Maistui taivaalliselta. Muut vartiot evästivät jossain korvessa matkalla kohteeseen. Antti puolestaan testaili antaumuksella kuivaamiansa retkimuonia kesän vaelluksia silmällä pitäen. Antilla oli ruoka jo vatsassa, kun trangiakokkaajat eivät olleet saaneet edes kaasua leimahtamaan.

Siirryimme pystyttämään majoitteita. Lääniä riitti, joten pahemmilta reviirikiistoilta vältyttiin. Kaikkien suureksi yllätykseksi kaksi laavuoletettua paljastuivatkin lasten kupoliteltaksi sekä Tellervoisten peruja olevan tunneliteltan sadesuojaksi. Kyllä me niin mukamas kololla tarkistettiin kaikki majoitteet. Parin tunnin pystytyksen jälkeen olivat kaikki laavut ja Barbie-teltat kasassa.

Reviirikiista äityikin vasta, kun varoiteltu metso toden totta ilmestyi Iso-Holmalle. Kyllä siinä oli kaupunkilaislapsilla ihmeteltävää, kun soidintanssejaan tepasteleva metso esitteli meille komeita pyrstösulkiaan järven jäällä. Siinä hässäkässä VP kävi hieman koettamassa saappaidensa vedenpitävyyttä ja löysi itsensä lähes lantiota myöten soisesta rantapöpeliköstä. Säikähdyksellä selvittiin.

Kun leiri oli kasassa, päätimme lähteä seikkailemaan lähimaastoihin geokätköjen perässä. Ensimmäinen kätkö löytyikin läheiseltä rantakalliolta pienen parkourailun jälkeen. Tarvoimme vielä Haukkalammen luolille metsästämään toista kätköä. Luolat olivat jääputousten peitossa ja hyvin jännittäviä. Nälkäisinä kiiruhdimme leiriin halloum-pitaleipien äärelle. Kääntelimme juustokimpaleita “späätsylällä” ja ruokimme kurnivat vatsamme.

Iltaviihteenä retkikuntamme tarjosi karaokessa Risto Räppääjää ja Robinia, eeppiset näytelmät, joissa jeesus kummitteli autiossa talossa sekä psykiatripelin, jossa yleisö yritti pitkään diagnosoida Pihlalle dementiaa, mikä ei osoittautunutkaan leikin jujuksi. Kylläpä oli rattoisaa!

Yön hiivittyä kukin käpertyi omaan pesäänsä, Konsta havupedille, nuorimmaiset Barbie-telttaan sekä Team Kristian tuulessa lepattavan sadesuojan alle. Emma Laakso pelkäsi henkensä edestä, että metso tunkeutuu yöllä laavuun ja tulee seisomaan hänen päälleen. Kaikesta huolimatta nukahdimme nopeasti päivän kommelluksia muistellen.

Aamulla heräsimme hämmennyksen vallassa, sillä neljä rinkkaa oli mystisesti päätynyt roikkumaan puiden väliin viritettyyn kuormaliinaan tiukasti nippusiteillä kiinnitettynä ja koristeltu tulevaa vappua ajatellen serpentiinillä. Nippusiteet ja serpentiini paljastivat tämän sissariksi. Ensiksi epäilimme viereisellä kalliolla majoittuvia kaljupäitä, sitten Nuuksiossa retkeileviä muita partiolaisia ja lopulta ajatuksemme kääntyivät TapMen omaan poikaan Touko Teittiseen, jolla oli kuitenkin alibi, valtion palvelus. Tämä sissi-isku eli sissari, nykykielellä pränkki, jääköön siis mysteeriksi tai odottamaan seuraavassa Puuhiksessa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.

Puolen päivän aikoihin olimme vihdoin pakanneet leirin rinkkoihimme ja suuntasimme kohti Haukkalampea, johon retki päättyisi. Opastuvan läheisyydessä kokkasimme vielä Knorr Pasta Carbonaraa tai hernekeittoa.

Retken päätteeksi kuultua:

Lapsi: Miks meil ei ollu mitään ohjelmaa?”

Johtaja: ”No olihan meillä… geokätköjä ja iltanuotio. Mut oliks tää hyvä vai huono asia?”

Lapsi: ”Hyvä, vois aina olla tällasta”

Tästä päättelimme, että jatkossakin matalan kynnyksen järjestelyt eli LOW EFFORT kunniaan.


Kuvat: Ville-Pekka Reponen

Lisää otoksia löytyy kuvagalleriasta!

Uusi lauma ekaluokkalaisille

Perustamme elokuussa uuden sudenpenturyhmän eli lauman 2014 syntyneille lapsille. Ryhmä kokoontuu torstaisin klo 17-18 kololla.

Etsimme mukaan ryhmään sekä lapsia harrastamaan että aikuisia johtamaan lauman toimintaa viikottain.

Lähetä etusivulta jäsenhakemus ja tule mukaan!

Aikuinen, kurkkaa mitä sudenpentujen johtajan pestiin kuuluu. Kiinnostuksen herättyä, voit ottaa yhteyttä pestijohtajaamme Liinuun: liinu.yli-hongisto@tapme.fi .

Retkeilyn iloa lähimaastoissa – sudenpentujen kevätretki 24.4.2021

Vaikka korona rajoittaa suurta osaa toiminnasta, eikä päiväretkiä päästä järjestämään, oli sudareille saatava retki tälle keväälle. Niinpä tarttuivat kolmen ryhmän johtajat toimeen saadakseen lapset metsään. Matalan kynnyksen päiväretken kohteeksi valikoituivat Laajalahden rantaraitit.

Retki startattiin Otaniemestä. Mahtavat Makakit kokoontuivat urheilupuistossa Teekkarikylän kupeessa. Ahmat käynnitivät päivänsä Vaisalantieltä, ja Sopulit samasta sijainnista puolta tuntia myöhemmin. Retkipäivän ohjelmaksi olimme varanneet PäPa:lta SuperSupe-kilpailun materiaalit, joissa suoritettiin Maailma-jälkeä.

Koleasta ja ailahtelevasta säästä huolimatta sudareita ilmoittautui mukaan ja saapui lähtöpaikoille sankoin joukoin, niin paljon, että apukäsiä oli hälytettävä paikalla vielä samana päivänä – kiitos Peki ja Eve, sekä lauantaipäiväänsä uhranneet vanhemmat. Pistettiin vaan sadesuojat tiukasti reppujen päälle ja reissu sai alkaa.

Sopulit ja Ahmat porskuttivat muutamien tehtävien parissa ennen lounaspaikkaamme, mutta Makakit sen sijaan päättivät keskittyä marssimiseen, kauhutarinoihin, karkin syöntiin ja pyöräilijöiden väistämiseen Niemen rannoilla. Alkukätevyydeksi vanhin ryhmämme valitsi sadeputken valmistamisen, eikä siihen mennytkään kuin 30 minuuttia lähtörastilla vietetystä kahdesta tunnista.

Matkalla Villa Elfvikin luontotalolle pysähtyivät ainakin Ahmat lintutorniin tarkastelemaan ympäröivää kaislikkoista merimaisemaa. Makakit puolestaan kiersivät kaikki mahdolliset kosteikot ohittaessaan pitkospuilla kulkevia lenkkeilijöitä. Johtopäätöksenä kosteasta alkumatkasta lähetimme vanhempia tuomaan huollettavilleen vedenkestäviä kenkiä.

Matka taittui muutamien välietappien kautta Villa Elfvikiin, jossa kaikki ryhmät lounastivat omissa paikoissaan. Onneksemme saimme Uikunpesän luontokerhotilan varattua meille vessa- ja vedentäyttötukikohdaksi. Paikka osoittutui erinomaiseksi valinnaksi kuuden tunnin retken puoliväliin. Lounaaksi ryhmät kokkailivat mitä kisan ruoka-aineista ja johtajien kauppareissulta mukaan tarttuneista mutkinoista aikaan saivat: tortilloita täytteillä, mifua ja pastaa, taikka dippimättöä. Päivän parhaita hetkiä oli varmasti ruokarastilla pilkahtanut aurinko, vaikka samaisen tunnin aikana ehti myös sataa räntää ja rakeita. Johtajille voittavia valintoja olivat tsemppisuklaat sekä kehoa ja mieltä virkistänyt kahvi, joka olisi maistunut kovasti myös lapsille.

Sopulit ja Ahmat jalkautuivat hyvissä ajoin ruokarastilta kohti Munkkiniemen uimarantaa, jonka oli määrä olla maalimme. Viihtyisät polut, paksurunkoiset männyt ja kallioiset rannat maisemoivat reittiämme. Rastipaikkana testattiin myös Munkkiniemen uusi ympärivuotinen grillipaikka, joka löytyy Tarvon kärjestä. Makakit sen sijaan marssivat rastipaikkojen ohitse suoraan maaliin, johon he saapuivat ilmoitetusti puoli tuntia myöhässä.

Kun maalissa pistettiin päivää suppuun, jäi lapsille päällimmäisenä mieleen iloinen meininki ja tarinointi kavereiden kanssa. Makakien tavoitteiksi oli lähtörastilla asetettu: päästään perille, pidetään huolta yhteishengestä ja hauskanpidosta siinä määrin, missä se on mahdollista – ei niillä tehtävillä niin väliä. Makakien demokraattinen äänestys kertoi homman onnistuneen. Muut ryhmät ehtivät tosin tehdä rastitehtäviä vielä lähdön jälkeenkin kolmesta kuuteen, mutta voivat varmasti samaistua kolmen tavoitteen totautumiseen siinä samassa missä Makakitkin.

Jotain kertoo se, että myös johtajat olivat lopen uupumisen sijaan jopa jokseenkin virkistäytyneen oloisia päivän päätteksi. Ei järjestelyyn tarvitse käyttää tolkuttomasti aikaa tai nähdä vaivaa, sillä helpolla se hyvä tulee. Seuraavaa retkeä odotellessa.

Mitä hyvää etäaika antaa?

Johtajien partiotoiminta on ollut enemmän tai vähemmän etänä koko kuluneen vuoden. Syksyllä pääsimme tapaamaan Puuhiksen ja syysretken järjestelyn merkeissä, mutta muuten toisten johtajien ääntä on kuultu lähinnä Zoomissa tai Discordissa mikrofonin lävitse.

Samassa tilanteessa, ruudun äärellä, ovat tällä hetkellä myös tarpojamme sekä harrastusten että koulun suhteen. Tuntuu kurjalta, kun ei pääse kohtaamaan ihmisiä aidosti tai puuhastelemaan porukalla. Mutta onko etäilystä partion näkökulmasta jotain hyötyä?

Emme saa unohtaa, kuinka etuoikeutettuja olemme. Monien nuorten urheilu- tai taideharrastukset ovat vähintäänkin tehneet jarrutusliikkeen elleivät jopa jääneet täysin seisauksiin. Helsingin Sanomien haastattelemien yläkouluikäisten mukaan jotkut ovat jopa lopettaneet harrastuksensa, kun mielekäs tekeminen on jäänyt uupumaan.

Partiossa meillä on kuitenkin mahdollisuus toteuttaa ohjelmaa uusilla tavoilla lähes loputtomiin. Usein kuulee, että tässä harrastuksessa parasta on juuri monipuolisuus – ja niinhän se on tässäkin ajassa. Meille löytyy jopa valmiita etäpartioon sitomattomia aktiviteetteja, joissa harjoitellaan digitaitoja: sudenpentujen mediajälki ohjaa netin tarkkaavaiseen käyttöön ja tarpojien Mediavastuu-aktiviteetti antaa katsauksen mediakriittisyydestä. Voihan toisaalta erätaitojakin harjoitella Zoomin välityksellä omalla takapihalla, vaikka ei se mielestäni yhtä opettavaista ole.

Koska partion harrastaminen kietoutuu niin vahvasti ihmisten ja yhdessä tekemisen ympärille, saa etäaikana tästä harrastuksesta ehkä loppujen lopuksi enemmän irti kuin sellaisista, joissa kokoonnutaan ainoastaan kehittämään jotain tiettyä taitoa, kuten nuottien lukemista tai kierrepotkua. Ohjelman monipuolisuus antaa meille vapautta soveltaa toimintaamme kuhunkin aikaan sopivaksi, sillä partiossa tavoittelemme tasapainoista kasvamista ihmisenä, emme turnausvoittoa tai koko kehossa resonoivaa konserttoa. Jos ryhmästä siis tuntuu siltä, voivat he käyttää vaikka kokonaisen kokouksen kuulumisten vaihtamiseen ja ympäröivän maailman pohtimiseen. Vertaistuki, jota muissa harrastustapaamisissa saa ehkä vähemmän, auttaa huimasti sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin.

Entä onko ruudun tuijottaminen kaikesta huolimatta vienyt meitä TapMessa eteenpäin? Hyvinä esimerkkeinä projekteista, joille on vapautunut aikaa ja intoa, ovat nämä uudet nettisivut sekä Karhunpesän saunan suunnittelu. Kun tavallinen lippukunnan yhteinen toiminta on paussilla, on luonnollista keskittyä sitä tukeviin toimiin, joista on hyötyä tulevaisuudessakin.

Huikea nettisivutiimimme, Ville-Pekka Reposen johdolla, siirsi vanhat sivut uudelle V-P:n luomalle pohjalle sekä loi uusia ulottuvuuksia jäsenten iloksi: kuvagalleriaan on nyt helpompi pääsy ja uusien artikkeleiden lisääminen onnistuu kuin vettä vain.

Toisaalla joukko nykyisiä aktiiveja sekä jo reserviin siirtyneitä partiolaisia valmistelee parhaillaan Karhunpesän saunan rahoitusta ja rakennussuunnittelua. Tulevat polvet saavat aikanaan nauttia – eivät ainoastaan jälkilämmöistä vaan äkäisesti sihisevästä löylystä.

Töhnä takaisin!

Töhnä on elänyt TapMelaisten keskuudessa jo kauan, viettäen kuitenkin viime vuodet hiljaiseloa. Paperinen lehti on kuopattu jo vuosia sitten, ja tilalle perustettiin blogi, jota vielä n. 5-6 vuotta sitten päivitettiin aktiivisesti. Nyt, uusien nettisivujen myötä on kuitenkin tullut myös Töhnän aika palata takaisin. Tervetuloa lukemaan!

Poikkeuksellinen aika, ja sen myötä myös poikkeuksellinen partiotoiminta on ollut meidän kaikkien arjessa läsnä jo vuoden ajan. Kaipuu perinteiseen viikkotoimintaan, retkille ja leireille on kova, mutta uskaltaisin väittää, että tämä aika on myös mahdollistanut monia asioita, joille ei muuten olisi ollut aikaa. Hyvänä esimerkkinä siitä juurikin nämä nettisivut, TapMen oma verkkokauppa sekä nyt Töhnä. Kun livenä ei voida niin paljoa tavata, täytyy etäilystä ottaa kaikki ilo irti.

Mikä Töhnä?

Töhnä on siis Tapiolan Metsänkävijöiden oma lippukuntalehti, jonka ensimmäisestä ilmestymisvuodesta ei ole tietoa, mutta ainakin 1970-luvulla lehteä on julkaistu aktiivisesti. Sähköiseen muotoon Töhnä siirtyi 2010-luvulla, joskin alun innostuksen jälkeen päivittely jäi vähäisemmälle. Myös sosiaalisen median ottaessa yhä isompaa roolia on perinteisen blogin päivittely jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin Töhnästä on tarkoitus luoda alusta, jossa TapMelaisten ääni saadaan kuuluviin niin pitkien, asiapitoisten kuin kevyempienkin juttujen muodossa. Luvassa on ainakin tekstiä niin päätoimittajan kuin lippukunnanjohtajan kynästä, tapahtumaraportteja heti kun korona sen suo, sekä esimerkiksi kirjavinkkauksia! Tarkoituksena on myös päästä tutustumaan johtajistoon paremmin sekä lukemaan TapMelaisten ajatuksia erinäisistä ajankohtaisista partiomaailman tapahtumista ja puheenaiheista. Eikä tietenkään sovi unohtaa legendoiksi muodostuneita Töhnä testaa-, sekä luokitellut ilmoitukset -palstoja!

Mutta miksi nyt, vuonna 2021?

Instagram, Facebook, WhatsApp… Viestintäkanavia on nykyään vaikka muille jakaa, mutta Töhnä päätettiin silti herättää eloon. Miksi? Eräässä johtajaneuvostossa tuli puhetta Töhnästä, ja ilmassa alkoi leijua hento toive siitä, josko se voitaisiin saada takaisin. Innostuin aiheesta suunnattomasti, ja päätin tarttua härkää sarvista. On mielestäni ihanaa ja tärkeää, että perinteistä pidetään kiinni ja niitä halutaan toteuttaa, joskin hieman modernimmassa muodossa. Somessa lippukunnan arkea päästään jakamaan ripauksittain ja pintapuolisesti, mutta tämä alusta on varattu niille pintaa syvemmille raapaisuille. Tuntuu, että erityisesti näin etäaikana sille on tarvetta, ja on tärkeää, että ajatuksia päästään jakamaan. Omana pienenä haaveenani on, että Töhnä ottaisi taas tuulta alleen, ja sen perinne voisi jatkua tulevina vuosikymmeninä yhtä vahvana kuin mitä se on aikoinaan ollut.

– Katariina, Töhnän päätoimittaja


Kirjoittaja on nykyinen Töhnän päätoimittaja, entinen lippukunnanjohtaja sekä perinteiden ja paperipartion rakastaja.

Partiotoiminta korona-aikana

Maanantaista 19.4. alkaen

  • Myös yli 20-vuotiaat tapaavat kasvotusten
  • Pyrimme järjestämään kaikki partiotapaamiset ulkona
  • Johtajien yhteiset kokoontumiset pidetään ulkona tai alle 10 hengen voimin tarvittaessa sisällä

Kokoontumisen voi jättää matalalla kynnyksellä väliin, jos partiolaisella ilmenee pieniäkin koronaoireita. Sairaana täytyy jäädä kotiin. Viesti vaan omalle johtajalle, ettei pääse paikalle.

Pyrimme tiedottamaan toimintamuotojen muutoksesta ja mahdollisista tapahtumien perumisesta pikimmiten, uusien piirikohtaisten ohjeistusten ilmestyttyä.

Mikäli epäilet, että muu ryhmä on voinut altistua koronalle partiotoiminnassa. Otathan yhteyttä kyseisen ryhmän johtajaan sekä lippukunnanjohtajaan.

Siilien kevätretki

Kuva: Liinu Yli-Hongisto

Eräänä toukokuisena perjantaina Siilit lähtivät metsään. Sääennuste viikonlopulle oli lannistava: kauniin keväisten viikkojen jälkeen oli määrä sataa taivaan täydeltä ja pakastaa niin, että eväsleivät jäätyisivät. Neljä rohkeaa partiolaista pakkasi kuitenkin rinkkansa ja lähti matkaan.

Retken lähtöpisteessä Pirttimäen parkkipaikalla oli ruuhkaa. Retkijoukko kuuli yllättäviä uutisia: seuraavan vuorokauden aikana sadat Bodom trail –tapahtumaan osallistuvat polkujuoksijat ohittaisivat yöpaikan Hynkänlammen rannalla. No, eipähän tarvitsisi olla yksin.

Rinkat selässä taivallettiin muutaman kilometrin matka yöpaikalle. Kevät vihersi jo, ja metsän uumenissa virtaavien pikkupurojen solina helli korvia. Luvatusta sateesta ei onneksi ollut tietoakaan, ja käveleminen lämmitti koleassa säässä niin, että oli tulla hiki.

Kun retkikunta pääsi perille, tuuli oli yltynyt sellaiseksi puhuriksi, että tempoilevaa laavukangasta pitelemään tarvittiin kolme Siiliä samalla, kun yksi yritti sitoa sitä tukevasti puuhun. Jokunen tovi kestikin ennen kuin majoite oli pystyssä.

Ruoka-aika koitti. Tulentekopaikalla hehkui jo kutsuva hiillos. Edellisten retkeilijöiden nuotionrippeet soveltuivat täydellisesti grillijuustojen, maissien, paprikoiden ja muiden herkkujen paistamiseen. Hiljaa kaiuttimesta kuuluva musiikki säesti pimenevää iltaa.

Rauhallisen istuskelun keskeytti nuotiopaikan viereen kurvaava pakettiauto. Polkujuoksutapahtuman järjestäjät saapuivat paikalle. Pian hyväntuulinen hälinä ja kutkuttava odotus valtasivat paikan. Nuotioon heitettiin lisää puita, ulkotulia sytytettiin ja värikkäisiin pahvimukeihin kaadettiin juotavaa kisaajia varten.

Hampaidenpesun aikaan alkoi kuulua iloista meteliä. Ensimmäiset kilpailijat olivat saapuneet. Lammen vastarannalla juoksijoiden otsalamput pomppivat puiden väleissä kuin tulikärpäset. Kannustushuutoja säestävä lehmänkellojen kalina tuuditti pienen vihreän laavun asukkaat uneen.

Kuva: Helen Henriksson

Lauantaiaamun aurinko lämmitti yöllisten pakkasten kylmettämiä sormia. Trangian paikaksi valittiin laavun takana oleva kallio. Aamupalakeittiöstä avautui vaikuttava näkymä alas Hynkänlammelle.

Teen ja kaurapuuron jälkeen kaksi nuorinta Siiliä sai haasteen. Heillä oli kaksi tuntia aika suorittaa mahdollisimman monen pisteen arvosta tehtäviä johtajasiilien tekemältä listalta. Piti muun muassa etsiä muita partiolaisia, harjoitella ensiapua ja kiivetä korkealle. Aamun ohjelman jälkeen keitettiin lounaaksi soijabolognesea.

Suurin haaste oli kuitenkin vielä edessä. Kun tavarat oli pakattu ja retki viimeistä kävelyä vaille ohi, alkoi kauan lupailtu lumisade. Kosteat, valtavankokoiset hiutaleet kuorruttivat rinkkojen sadesuojat ja puurouttivat näkökentän. Hiljaisena ja vettä valuvana ryhmä Siilejä tallusti parkkipaikkaa kohti.

Kun lopulta päästiin perille, ei yksikään Siili kuitenkaan voinut olla hymyilemättä. Lumimyräkkä oli selätetty! Nyt oli aika suunnata kotia kohti.

Vappu tulee, näin uutisoi Liito-oravat-lauma

Mitä mieltä partiolaiset ovat vapusta?

Vappu on paljon perinteitä sisältävä koko perheen juhla. Vappuna juhlitaan työväkeä ja monet pukevat ylleen ylioppilaslakkinsa ja suuntaavat eväineen Ullanlinnanmäelle. Haastattelimme partiokavereitamme TapMen Liito-oravissa heidän vappuperinteistään.

Haastattelussa Kristian, Sofia, Anna, Hertta ja Joel

–        Ostatko siman kaupasta vai teetkö sen itse?

Kristian: Me teemme itse.

Sofia: Itse

Anna: Itse

Pääteltiin, että itse tehty sima on parempaa.

–        Mitä otat mukaan vappupiknikille?

Sofia: Simaa, nakkeja, viltin, lihapullia

Hertta: Emme mene piknikille, mutta menemme kuuntelemaan ukkia, kun hän soittaa haitaria vappukeikalla.

Kristian: Otan mukaan DJ-laitteet ja YouTube-kameran.

Joel: Me otetaan Pommacia.

Toimittanut Hertta, Sofia, Joel, Anna, Kristian ja Emma


Vappu on lähtenyt käsistä: Kaikki ovat lihoneet munkeista ja simasta

Vappuvillitys alkoi tänään. Jokainen osallistuu vapunviettoon jollain tavalla ja se on suosittu juhlapäivä. Siman ja tippaleivän roskia löytyy joka puolelta kaupunkia. Vappunaamiot ovat hyvin suosittuja ja huiskiakin on käytetty paljon. Vappuna ostetaan vappuhuiskia sekä vappuilmapalloja. Jotkut ovat matkoilla ja jotkut kotona. Haastattelimme Matilda Tiiraa hänen vappusuunnitelmistaan.

–        Tykkäätkö vapusta?

Tykkään tottakai.

–        Mitä teet vappuna?

Menen piknikille ja vappuaattona menen kauppatorille.

–        Mikä on lempivappuruokasi?

Munkit ja sima.

Hyvää vapun jatkoa!

Toimittanut Jaksu, Linnea, Eveliina, Sylvia ja Joonas

Johtajiston vastaisku 18.–19.3.2016

TapMen johtajat lähtivät eeppiselle johtajaretkelle lippukunnan kämpälle eli Karhunpesälle. Heti perjantai-iltana ohjelmassa oli hohtogolfia pimeällä golf-kentällä (aka pomppuisella pellolla) ja sushien valmistusta. Sushien raaka-aineina johtajistolla oli riisin ohella mm. merilevää, lohta, avokadoa, kurkkua, porkkanaa ja wasabia.

Kun sushit oli dippailtu soijakastikkeessa ja syöty, oli vuorossa leffailta ja samaan aikaan, niille joita ei elokuvan katsominen kiinnostanut, korttipelejä. Myös nukkumista oli ohjelmassa.

Aamiaisen jälkeen siivottiin ja kunnostettiin kämppää kämppäisännän ohjeiden mukaan, ja kaikista kämpällä olevista tavaroista tehtiin inventaariota.

Lounaaksi oli maukkaita bratwurst-hodareita coleslawilla ja toisen retkenjohtajista hetken huumassa leipomia kaurakeksejä.

Huikean retken jälkeen tyytyväinen johtajisto vetäytyi Espoon suuntaan toipumaan.

Käärmeiden pakkausvinkit

Torstaina 4.2. Käärmeet, ryhmä seikkailijoita, pohtivat miten oikeastaan kannattaa pakata. Alla näkyvät Käärmeiden top 10 pakkausvinkkiä.

  1. Pakkaa tiiviisti! Vaellukselle myöskin vesitiiviisti.
  2. Pakkaa ne tavarat, joita et tarvitse ensimmäiseksi, rinkan pohjalle.
  3. Retki on hyvä tapa opetella ottamaan sopivasti etäisyyttä vanhemmista ja pehmoleluista. Voit vaikka ensin tulla yhdeksi yöksi.
  4. Ota retkityyny, niin ensimmäinen yö sujuu mukavammin. Tai laita seuraavan päivän vaatteet kätevästi makuupussinpussiin tyynyksi.
  5. Villasukkia kannattaa olla muutamat, jos yhdet kastuvat. Ne lämmittävät, jos tulee huono mieli.
  6. Pakkaa vain sen verran, kun tarvitset.
  7. Pyri saamaan kaikki rinkan sisälle, jotta on helpompaa kävellä.
  8. Laita pikkutavarat pieniin taskuihin. Vaelluksella esimerkiksi karkit sivutaskussa piristävät kummasti päivää.
  9. Voit pakata makuualustan makuualustan ympärille, jos haluat säästää tilaa.
  10. Pakkaa sukat kenkien sisälle.

Lopuksi Käärmeet halusivat vielä jakaa mielenkiintoisen pakkausvinkin YouTubesta.

Kuvassa vasemmalta alkaen Antti, Sami, Kosti, Rasmus ja Charles.

Töhnä testaa: Tulitikut

Eräänä sateisena tiistai-iltana TapMen aktiivisimmat samoajat testasivat erilaisia tulitikkuja. Tässä erittäin viralliset ja ehdottomasti paikkaansa pitävät tuloksemme:

Merkki ja malliHintaPaloaikaTikun laatuPaketin ulkonäköMuuta huomioitavaa
Sampo lyhyt10 snt/n. 45 kpl32 sEsimerkillinen, tältä kaikkien tikkujen tulisi näyttää!Erittäin nätti ja suomalaisuutta edustava kuva 
Sampo pitkä80 snt/n. 100 kpl37 sEi aivan yhtä esimerkillisiä kuin lyhyemmät sisaruksensa.Perinteinen, melko tylsäPaloi todella heikosti.
Hansa10 snt/n. 38 kpl20 sOhuita ja röpelöisiä, äärimmäisen rumiaSynkkä, mutta selkeäTikku ei palanut loppuun asti vaan sammui kesken mittauksen.
Lidlin Europa Hölzer4,5 snt/n. 42 kpl(myydään 10 rasian paketeissa)32 sHieman röpelöisiä, mutta melko kauniita hintaansa nähden. Plussaa   päiden  sinisestä väristä!erittäin eurooppalainen, mutta ei tunnistaisi tulitikkurasiaksi 

Lopputulos: Hinta-laatusuhteeltaan Lidlin tikut olivat parhaita käytössä, mutta esteettistä silmää miellyttivät eniten Sampon lyhyet tikut. Kuvissa: (vasemmalta oikealle) Sampo-lyhyt, Lidl, Hansa ja Sampo-pitkä

Sudariretki Nuuksiossa

Aurinkoisen kevätsunnuntain kunniaksi Hiiret ja Ketut perheineen kokoontuivat Pirttimäkeen retkeilemään. Matka taittui koko porukan voimin leppoisasti Hynkänlammen keittokatokselle, ja trangoissa valmistui herkullista kinkkupastaa.

Pastan lisäksi vuoltiin makkaratikut sekä paistettiin keittokatoksen nuotiolla makkaraa ja vaahtokarkkeja. Sudarit pääsivät myös kokeilemaan keittokatoksen kiinteää klapikonetta.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä herkuttelemaan karkeilla ennen paluuta Pirttimäkeen ja lähtöä takaisin kotiin. Retken loputtua suurin osa jäi vielä hetkeksi nauttimaan auringosta ja Pirttimäen leikkitelineistä. Kaikki jaksoivat koko retken hienosti, vaikka nuorimmat osallistujat olivatkin vasta kolmevuotiaita. Kiitos kaikille retkestä, kesäleirillä tavataan!

Samoajaretki TapMe & KiMe 20.–22.3.2015

Tapiolan ja Kirkkonummen Metsänkävijöiden samoajien yhteinen retki suuntautui TapMen kämpälle Karhunpesälle.

Retki alkoi perjantaina illalla, jolloin kämpän lämmityksen ohella leikittiin erilaisia tutustumisleikkejä, syötiin iltapalaa ja pelailtiin lauta- ja korttipelejä. Alias nousi retken suosituimmaksi vapaa-ajanvietteeksi. Sanoja selitettäessä opittiin monia uusia asioita: esimerkiksi konservatorion, krematorion ja kermatorion ero. Hiljaisuus oli kello yksitoista ja ensimmäiset menivät nukkumaan jo ennen kahta.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja heti lipunnoston ja aamiaisen jälkeen alkoi conjoined-twins-kilpailu, jossa kaksi kilpailijaa pukeutui yksiin housuihin ja yhteen paitaan ja suoritti sen jälkeen erilaisia haasteita kuten appelsiininkuorinta ja hyppynaruhyppely.

samoajaretki2015.jpg

Lounaan samoajat tekivät itse trangioilla: ruokana oli hampurilaisia. Tämän jälkeenkin jäätiin vielä ulos, sillä ohjelmassa oli halonkantotelineiden rakentelua.

Lauantai-illaksi molempien lippukuntien samoajat olivat suunnitelleet ohjelman, joka koostui erilaisista oman lippukunnan perinteistä. TapMen samoajat tutustuttivat kimeläiset partiozumban ihmeelliseen maailmaan, vetivät laulukisan ja leikittivät ponileikin.

KiMen ohjelmassa taas mafiosot pääsivät valloilleen. Kyläiset, joukossaan muun muassa taksikuski, pikkutyttö ja lääkäri, yrittivät selvittää ketkä olivat mafiosoja tai mafiosoiksi muuttuvia sudenpentuja.

samoajaretki2015-4.jpg

Myöhemmin illalla, kun oli asettauduttu iltanuotiolle, kimeläiset esittivät vielä hauskan sketsin ja kisattiin näkkärin syönnistä. Nuotion ääressä myös laulettiin ja paisteltiin suklaabanaaneja.

Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä leiriolympialaiset lajeina mm. saappaanheitto, huutojuoksu ja esineiden hakeminen. Sekä tietysti retken lopussa siivous ja sisaruspiiri.

samoajaretki2015-2.jpg

Töhnä spesiaali – Idiootit esittäytyy

Idioottimainen Pyöriäislauma päätti avautua mikälie- lippukunnan jonninjoutavaan plokiin, ja esitellä Töhnäperinteen huumorin jatkajat.

Joku ruma kangaslätkä kai tästäkin juntteilusta on saatavissa…

Idioottien ryhmään kuuluu joukko onnettomia tampioita:

Piota on yksinkertainen ja vakava tyyppi, jolla on lyhyet ja rumat hiukset. Piota on erittäin tylsä leikkikaveri.

Lime epäonnistuu aina askarteluissa, kun on tumpelo. Piilosta hän ei osaa leikkiä lainkaan vaan hänet löydetään aina ensimmäisenä. Lime ei koskaan osallistu mihinkään toimintaan ja on aina ikävystyttävä sekä juro.

Tetolla ei ole lainkaan huumorintajua ja lisäksi hänellä on useimmiten musta silmä ja ilkeä irvistys naamallaan. Tetto on idiootti- ryhmän suurin idiootti ja hoopo tyyppi.

Orava on ruma ja todella häijy kaveri, jolla on urpoja juttuja ja mädät hampaat.

Aslei on vetelä poika ja kieltäytyy leikeistä, eikä mikään nappaa. Aslei on kiero ja pitkäpiimäinen tosikko.

Piota
Lime
Tetto

Idioottien johtajina toimivat Ripa ja Tape, joista hölmöläiset purnasivat seuraavasti:

Ripa on masentava tyyppi, joka tappaa innokkaammankin lapsen partioinnostuksen käskyttämällä, eikä osaa leikittää lapsia lainkaan. Surkimus.

Tape on karsea ilmestys, joka hiiltyy helposti ja rääkyy lapsille kaikesta. Tape pakottaa lapset tekemään kaikkea ikävää komentamalla. Sontiainen.

Ripa
Tape

Laitettiin sit idiooteista kuvatkin vielä jakoon. Mitään viiriä ei oo, ku Ripa teki siitä kiehisiä. Urpo.

Missä se kangaslätkä nyt on? …

uusi_kuva_2.png

Tulihan se…

Töhnä testaa: Laskiaispullat

Laskiaissunnuntaihin on enää viikko, joten on oiva hetki testata parhaat laskiaispullan täytteet. Onko paras pullan täyte vadelmahillo, mantelimassa, vai kenties nutella? Töhnän seitsenhenkinen raati kokeili erilaisia täytevaihtoehtoja.

tohna_testaa-pulla2.jpg

Testin voittajaksi selvisi mantelimassan ja kerman yhdistelmä. Nutellan ja kerman yhdistelmä ei saavuttanut suurta suosiota ja jäi testin jumboksi, mutta sen sijaan hilloon yhdistettynä nutella nousi jaetulle toiselle sijalle.

Taulukossa on esitelty kokeillut makuyhdistelmät, kouluarvosana (4-10) ja raadin kommentit.

hillo ja kerma  mantelimassa ja kermanutella ja hillomantelimassa ja nutellanutella ja kermamantelimassa ja hillo
8,3 8,78,57,56,58,5
Klassinen ja perinteikäs mutta hieman tylsä yhdistelmä. Hillo antaa mukavaa raikkautta pullaan.Mui bueno!Täyttävä ja aika makea yhdistelmä, mutta ei se mitään. Tiivis mantelimassa antaa rakennetta kokonaisuuteen.Raadin suosikki!Yllättävän hyvä, raskas nutella ja raikas hillo tasapainottavat mukavasti toisiaan.Testin yllättäjä!Liian makea, aika kuiva.Kuiva, nutella tarttuu hampaisiin. Suklaan ja pähkinän ystävälle!Mantelimassan ja hillon aromit sopivat hyvin yhteen. Yhdistelmään sopii erinomaisesti kolmanneksi kerma.
tohna_testaa_pulla
Makeaa laskiaista kaikille!

Hiiret-lauma esittäytyy

Hiiret-lauma alkoi suorittamaan Toimittaja-jälkeä ja kirjoitti koko ryhmästä esittelyn lippukunnan lehteen, joka nykyään toimiikin blogimuodossa. Hiiret kirjoittivat kaikista ryhmän sudenpennuista oman esittelytekstin, ja Hiirten blogitoimituksessa olikin vilkas meininki.

hiiret_1.jpg

Milja on fiksu ja hassu tyttö, jolla on pitkät ja kauniit hiukset. Milja on kiva leikkikaveri.

Essi on hyvä askartelemaan ja piiloutumaan. Essi on innokkaasti mukana kaikessa ja tykkää hassutella.

Jessellä on hyvä huumorintaju, kauniit silmät ja kiva hymy. Jesse on hauska ja vähän hupsu.

Mico on ystävällinen ja viisas. Mico on hyvä naurattamaan ja Micolla on kivoja ideoita.

Netta kertoo hauskoja tarinoita ja hyviä vitsejä sekä on hyvä naurattamaan muita. Netta on kiva ja hauska.

Emmin kanssa on kivoa leikkiä ja Emmillä on hauskoja juttuja. Emmi on kiltti muille ja kaunis.

Niklas on reipas ja huumorintajuinen. Niklaksella on hyviä ideoita ja hauskoja juttuja.

Emma on söpö ja superkiltti kaveri, jolla on fiksuja juttuja ja hyvät hampaat.

Lilja on innokas ja kiva leikkikaveri, jolla on hyvä asenne. Lilja on rehellinen ja hassu.

Hannes on Hiirien hassuttelija, jolla on hyvä huumorintaju ja hauskat jutut.

Kasimir on vitsikäs huumoripoika, joka on hyvä leikkimään. Kasimir kertoo lauman syvällisimmät jutut.

Hiirten johtajina toimivat Hanna ja Heta, joista Hiiret kertoivat seuraavaa:

Hetan kanssa on kivaa olla partiossa, koska Heta on kiva johtaja ja Heta tietää paljon kivoja leikkejä.

Hanna on kiva ja kärsivällinen johtaja, joka keksii kaikkea kivaa.

Lopuksi otettiin vielä yhteiskuva kaikista paikalla olleista Hiiristä. Kuvaan pääsi myös ensimmäisenä partiovuonna askarreltu ryhmän yhteinen viiri.

hiiret_2.jpg

Ylitys2015 – tuli ja jää

Tänä viikonloppuna (17.–18.1.) oli Pääkaupungin partiolaisten järjestämä vaeltajille suunnattu Ylitys – tuli ja jää -tapahtuma, johon TapMesta osallistui kolmen vaeltajan joukkue. Tapahtuman teemoina olivat, nimen mukaisesti, tuli ja jää.

Lähtö Kiljavan leirikeskukseen oli lauantaina heti aamusta. Tunnin matkustamisen jälkeen perillä päästiin nauttimaan herkullisesta brunssista. Päivän ohjelmassa oli muun muassa jäätelön valmistusta 1800-luvun tapaan, kuksan tekoa ja kynttilöiden valamista.

Illemmalla vaeltajat valmistivat intialaista ruokaa. TapMelaiset kunnostautuivat erityisesti kasvis- ja kanaruokien marinoinnissa, muiden keskittyessä lampaanlihaan, naan-leipään ja uunien rakenteluun. Iltaohjelmassa tutustuttiin vielä youtuben ihmeelliseen videomaailmaan, ja illan lopuksi saunottiin sekä tietysti käväistiin avannossa.

Sunnuntaina ohjelmassa oli jäänveistoa ja tulitaidetta, jossa vaatteet nokeentuivat, mutta onneksi mikään ei syttynyt. Lopuksi vielä siivottiin, kasteltiin sukat lattialle kaatuneessa pesuvedessä ja pakkauduttiin bussiin matkalle kohti kotia.

Tapahtumasta jäi takataskuun paljon uusia ideoita; varmasti jollain TapMen retkistä vielä päästään kokeilemaan tuleen ja jäähän liittyviä juttuja! Lisää kuvia tapahtumasta löytyy instagramista hashtagilla #Ylitys2015.

Mikä on Töhnä?

Töhnä, tuo lippukuntalehdistä jaloin, on vihdoin siirtynyt sähköiseen aikaan ja saanut uuden muodon. Töhnän kunniakas historia jatkuu tämän blogin myötä uudessa formaatissa, jotta saamme tarjottua viiltävää partiojournalismia, tiedotteita tulevista tapahtumista ja juttuja menneistä entistä paremmin, nopeammin ja hienommin.