- Aika: 23.–24.4.2022
- Paikka: Nuuksio, Kattila – Iso-Holma – Haukkalampi
- Osallistujia: 21, joista 9 johtajaa ja 12 lasta
Retkelle ilmoittautui huima ja innokas 20-päinen joukko niin ensikertalaisia kuin konkareita. Päätimme ennaltaehkäistä ongelmia kokoontumalla jo torstai-iltana kololle tarkastamaan trangiat ja laavut sekä sopimaan kimppakyydeistä. Lauantai-aamuna olikin aika startata leppoisalle metsäreissulle.
Lähdössä Kattilan parkkipaikalla jaettiin pöperöt ja taisteltiin siitä, kuka joutuu kantamaan eniten yhteisiä kamoja. Päräyttävänä alkutehtävänä otimme toisistamme mittaa munkinsyöntikilpailussa. Voittajaksi selviytyivät Pihla ja Juuso lähes täydellisillä suorituksilla. Vartiot lähtivät ripotellen liikkeelle päämääränään yöpaikkamme Iso-Holmalla. Kaksi kolmesta vartiosta harhaantui kuitenkin jo ensi kättelyssä Kostin antamasta virheellisestä reittioptiosta. Tästä opimme: älä siis kuuntele Kostia vaan kuuntele sisäistä metsämiestäsi.
Jo ennen lähtöä saimme kuulla maastoon jalkautuneilta vanhemmilta, että ärhäkkyydestään tunnettu Nuuksion metso on jälleen liikkeellä. Metsopalovaroituksesta huolimatta lähdimme kuitenkin dalsimaan pälyillen retkibingossa mainittua erähipsteriä, hiihtäjää sekä susi-hukkaa.
Johtajat marssivat VP:n johdolla suoraan Iso-Holmalle ja kokkasivat lounaaksi kanaa ja riisiä. Maistui taivaalliselta. Muut vartiot evästivät jossain korvessa matkalla kohteeseen. Antti puolestaan testaili antaumuksella kuivaamiansa retkimuonia kesän vaelluksia silmällä pitäen. Antilla oli ruoka jo vatsassa, kun trangiakokkaajat eivät olleet saaneet edes kaasua leimahtamaan.
Siirryimme pystyttämään majoitteita. Lääniä riitti, joten pahemmilta reviirikiistoilta vältyttiin. Kaikkien suureksi yllätykseksi kaksi laavuoletettua paljastuivatkin lasten kupoliteltaksi sekä Tellervoisten peruja olevan tunneliteltan sadesuojaksi. Kyllä me niin mukamas kololla tarkistettiin kaikki majoitteet. Parin tunnin pystytyksen jälkeen olivat kaikki laavut ja Barbie-teltat kasassa.
Reviirikiista äityikin vasta, kun varoiteltu metso toden totta ilmestyi Iso-Holmalle. Kyllä siinä oli kaupunkilaislapsilla ihmeteltävää, kun soidintanssejaan tepasteleva metso esitteli meille komeita pyrstösulkiaan järven jäällä. Siinä hässäkässä VP kävi hieman koettamassa saappaidensa vedenpitävyyttä ja löysi itsensä lähes lantiota myöten soisesta rantapöpeliköstä. Säikähdyksellä selvittiin.
Kun leiri oli kasassa, päätimme lähteä seikkailemaan lähimaastoihin geokätköjen perässä. Ensimmäinen kätkö löytyikin läheiseltä rantakalliolta pienen parkourailun jälkeen. Tarvoimme vielä Haukkalammen luolille metsästämään toista kätköä. Luolat olivat jääputousten peitossa ja hyvin jännittäviä. Nälkäisinä kiiruhdimme leiriin halloum-pitaleipien äärelle. Kääntelimme juustokimpaleita “späätsylällä” ja ruokimme kurnivat vatsamme.
Iltaviihteenä retkikuntamme tarjosi karaokessa Risto Räppääjää ja Robinia, eeppiset näytelmät, joissa jeesus kummitteli autiossa talossa sekä psykiatripelin, jossa yleisö yritti pitkään diagnosoida Pihlalle dementiaa, mikä ei osoittautunutkaan leikin jujuksi. Kylläpä oli rattoisaa!
Yön hiivittyä kukin käpertyi omaan pesäänsä, Konsta havupedille, nuorimmaiset Barbie-telttaan sekä Team Kristian tuulessa lepattavan sadesuojan alle. Emma Laakso pelkäsi henkensä edestä, että metso tunkeutuu yöllä laavuun ja tulee seisomaan hänen päälleen. Kaikesta huolimatta nukahdimme nopeasti päivän kommelluksia muistellen.
Aamulla heräsimme hämmennyksen vallassa, sillä neljä rinkkaa oli mystisesti päätynyt roikkumaan puiden väliin viritettyyn kuormaliinaan tiukasti nippusiteillä kiinnitettynä ja koristeltu tulevaa vappua ajatellen serpentiinillä. Nippusiteet ja serpentiini paljastivat tämän sissariksi. Ensiksi epäilimme viereisellä kalliolla majoittuvia kaljupäitä, sitten Nuuksiossa retkeileviä muita partiolaisia ja lopulta ajatuksemme kääntyivät TapMen omaan poikaan Touko Teittiseen, jolla oli kuitenkin alibi, valtion palvelus. Tämä sissi-isku eli sissari, nykykielellä pränkki, jääköön siis mysteeriksi tai odottamaan seuraavassa Puuhiksessa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.
Puolen päivän aikoihin olimme vihdoin pakanneet leirin rinkkoihimme ja suuntasimme kohti Haukkalampea, johon retki päättyisi. Opastuvan läheisyydessä kokkasimme vielä Knorr Pasta Carbonaraa tai hernekeittoa.
Retken päätteeksi kuultua:
Lapsi: Miks meil ei ollu mitään ohjelmaa?”
Johtaja: ”No olihan meillä… geokätköjä ja iltanuotio. Mut oliks tää hyvä vai huono asia?”
Lapsi: ”Hyvä, vois aina olla tällasta”
Tästä päättelimme, että jatkossakin matalan kynnyksen järjestelyt eli LOW EFFORT kunniaan.
Kuvat: Ville-Pekka Reponen
Lisää otoksia löytyy kuvagalleriasta!