Eeppinen Eräretki

  • Aika: 23.–24.4.2022
  • Paikka: Nuuksio, Kattila – Iso-Holma – Haukkalampi
  • Osallistujia: 21, joista 9 johtajaa ja 12 lasta

Retkelle ilmoittautui huima ja innokas 20-päinen joukko niin ensikertalaisia kuin konkareita. Päätimme ennaltaehkäistä ongelmia kokoontumalla jo torstai-iltana kololle tarkastamaan trangiat ja laavut sekä sopimaan kimppakyydeistä. Lauantai-aamuna olikin aika startata leppoisalle metsäreissulle.

Lähdössä Kattilan parkkipaikalla jaettiin pöperöt ja taisteltiin siitä, kuka joutuu kantamaan eniten yhteisiä kamoja. Päräyttävänä alkutehtävänä otimme toisistamme mittaa munkinsyöntikilpailussa. Voittajaksi selviytyivät Pihla ja Juuso lähes täydellisillä suorituksilla. Vartiot lähtivät ripotellen liikkeelle päämääränään yöpaikkamme Iso-Holmalla. Kaksi kolmesta vartiosta harhaantui kuitenkin jo ensi kättelyssä Kostin antamasta virheellisestä reittioptiosta. Tästä opimme: älä siis kuuntele Kostia vaan kuuntele sisäistä metsämiestäsi.

Jo ennen lähtöä saimme kuulla maastoon jalkautuneilta vanhemmilta, että ärhäkkyydestään tunnettu Nuuksion metso on jälleen liikkeellä. Metsopalovaroituksesta huolimatta lähdimme kuitenkin dalsimaan pälyillen retkibingossa mainittua erähipsteriä, hiihtäjää sekä susi-hukkaa.

Johtajat marssivat VP:n johdolla suoraan Iso-Holmalle ja kokkasivat lounaaksi kanaa ja riisiä. Maistui taivaalliselta. Muut vartiot evästivät jossain korvessa matkalla kohteeseen. Antti puolestaan testaili antaumuksella kuivaamiansa retkimuonia kesän vaelluksia silmällä pitäen. Antilla oli ruoka jo vatsassa, kun trangiakokkaajat eivät olleet saaneet edes kaasua leimahtamaan.

Siirryimme pystyttämään majoitteita. Lääniä riitti, joten pahemmilta reviirikiistoilta vältyttiin. Kaikkien suureksi yllätykseksi kaksi laavuoletettua paljastuivatkin lasten kupoliteltaksi sekä Tellervoisten peruja olevan tunneliteltan sadesuojaksi. Kyllä me niin mukamas kololla tarkistettiin kaikki majoitteet. Parin tunnin pystytyksen jälkeen olivat kaikki laavut ja Barbie-teltat kasassa.

Reviirikiista äityikin vasta, kun varoiteltu metso toden totta ilmestyi Iso-Holmalle. Kyllä siinä oli kaupunkilaislapsilla ihmeteltävää, kun soidintanssejaan tepasteleva metso esitteli meille komeita pyrstösulkiaan järven jäällä. Siinä hässäkässä VP kävi hieman koettamassa saappaidensa vedenpitävyyttä ja löysi itsensä lähes lantiota myöten soisesta rantapöpeliköstä. Säikähdyksellä selvittiin.

Kun leiri oli kasassa, päätimme lähteä seikkailemaan lähimaastoihin geokätköjen perässä. Ensimmäinen kätkö löytyikin läheiseltä rantakalliolta pienen parkourailun jälkeen. Tarvoimme vielä Haukkalammen luolille metsästämään toista kätköä. Luolat olivat jääputousten peitossa ja hyvin jännittäviä. Nälkäisinä kiiruhdimme leiriin halloum-pitaleipien äärelle. Kääntelimme juustokimpaleita “späätsylällä” ja ruokimme kurnivat vatsamme.

Iltaviihteenä retkikuntamme tarjosi karaokessa Risto Räppääjää ja Robinia, eeppiset näytelmät, joissa jeesus kummitteli autiossa talossa sekä psykiatripelin, jossa yleisö yritti pitkään diagnosoida Pihlalle dementiaa, mikä ei osoittautunutkaan leikin jujuksi. Kylläpä oli rattoisaa!

Yön hiivittyä kukin käpertyi omaan pesäänsä, Konsta havupedille, nuorimmaiset Barbie-telttaan sekä Team Kristian tuulessa lepattavan sadesuojan alle. Emma Laakso pelkäsi henkensä edestä, että metso tunkeutuu yöllä laavuun ja tulee seisomaan hänen päälleen. Kaikesta huolimatta nukahdimme nopeasti päivän kommelluksia muistellen.

Aamulla heräsimme hämmennyksen vallassa, sillä neljä rinkkaa oli mystisesti päätynyt roikkumaan puiden väliin viritettyyn kuormaliinaan tiukasti nippusiteillä kiinnitettynä ja koristeltu tulevaa vappua ajatellen serpentiinillä. Nippusiteet ja serpentiini paljastivat tämän sissariksi. Ensiksi epäilimme viereisellä kalliolla majoittuvia kaljupäitä, sitten Nuuksiossa retkeileviä muita partiolaisia ja lopulta ajatuksemme kääntyivät TapMen omaan poikaan Touko Teittiseen, jolla oli kuitenkin alibi, valtion palvelus. Tämä sissi-isku eli sissari, nykykielellä pränkki, jääköön siis mysteeriksi tai odottamaan seuraavassa Puuhiksessa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.

Puolen päivän aikoihin olimme vihdoin pakanneet leirin rinkkoihimme ja suuntasimme kohti Haukkalampea, johon retki päättyisi. Opastuvan läheisyydessä kokkasimme vielä Knorr Pasta Carbonaraa tai hernekeittoa.

Retken päätteeksi kuultua:

Lapsi: Miks meil ei ollu mitään ohjelmaa?”

Johtaja: ”No olihan meillä… geokätköjä ja iltanuotio. Mut oliks tää hyvä vai huono asia?”

Lapsi: ”Hyvä, vois aina olla tällasta”

Tästä päättelimme, että jatkossakin matalan kynnyksen järjestelyt eli LOW EFFORT kunniaan.


Kuvat: Ville-Pekka Reponen

Lisää otoksia löytyy kuvagalleriasta!

Uusi lauma ekaluokkalaisille

Perustamme elokuussa uuden sudenpenturyhmän eli lauman 2014 syntyneille lapsille. Ryhmä kokoontuu torstaisin klo 17-18 kololla.

Etsimme mukaan ryhmään sekä lapsia harrastamaan että aikuisia johtamaan lauman toimintaa viikottain.

Lähetä etusivulta jäsenhakemus ja tule mukaan!

Aikuinen, kurkkaa mitä sudenpentujen johtajan pestiin kuuluu. Kiinnostuksen herättyä, voit ottaa yhteyttä pestijohtajaamme Liinuun: liinu.yli-hongisto@tapme.fi .

Retkeilyn iloa lähimaastoissa – sudenpentujen kevätretki 24.4.2021

Vaikka korona rajoittaa suurta osaa toiminnasta, eikä päiväretkiä päästä järjestämään, oli sudareille saatava retki tälle keväälle. Niinpä tarttuivat kolmen ryhmän johtajat toimeen saadakseen lapset metsään. Matalan kynnyksen päiväretken kohteeksi valikoituivat Laajalahden rantaraitit.

Retki startattiin Otaniemestä. Mahtavat Makakit kokoontuivat urheilupuistossa Teekkarikylän kupeessa. Ahmat käynnitivät päivänsä Vaisalantieltä, ja Sopulit samasta sijainnista puolta tuntia myöhemmin. Retkipäivän ohjelmaksi olimme varanneet PäPa:lta SuperSupe-kilpailun materiaalit, joissa suoritettiin Maailma-jälkeä.

Koleasta ja ailahtelevasta säästä huolimatta sudareita ilmoittautui mukaan ja saapui lähtöpaikoille sankoin joukoin, niin paljon, että apukäsiä oli hälytettävä paikalla vielä samana päivänä – kiitos Peki ja Eve, sekä lauantaipäiväänsä uhranneet vanhemmat. Pistettiin vaan sadesuojat tiukasti reppujen päälle ja reissu sai alkaa.

Sopulit ja Ahmat porskuttivat muutamien tehtävien parissa ennen lounaspaikkaamme, mutta Makakit sen sijaan päättivät keskittyä marssimiseen, kauhutarinoihin, karkin syöntiin ja pyöräilijöiden väistämiseen Niemen rannoilla. Alkukätevyydeksi vanhin ryhmämme valitsi sadeputken valmistamisen, eikä siihen mennytkään kuin 30 minuuttia lähtörastilla vietetystä kahdesta tunnista.

Matkalla Villa Elfvikin luontotalolle pysähtyivät ainakin Ahmat lintutorniin tarkastelemaan ympäröivää kaislikkoista merimaisemaa. Makakit puolestaan kiersivät kaikki mahdolliset kosteikot ohittaessaan pitkospuilla kulkevia lenkkeilijöitä. Johtopäätöksenä kosteasta alkumatkasta lähetimme vanhempia tuomaan huollettavilleen vedenkestäviä kenkiä.

Matka taittui muutamien välietappien kautta Villa Elfvikiin, jossa kaikki ryhmät lounastivat omissa paikoissaan. Onneksemme saimme Uikunpesän luontokerhotilan varattua meille vessa- ja vedentäyttötukikohdaksi. Paikka osoittutui erinomaiseksi valinnaksi kuuden tunnin retken puoliväliin. Lounaaksi ryhmät kokkailivat mitä kisan ruoka-aineista ja johtajien kauppareissulta mukaan tarttuneista mutkinoista aikaan saivat: tortilloita täytteillä, mifua ja pastaa, taikka dippimättöä. Päivän parhaita hetkiä oli varmasti ruokarastilla pilkahtanut aurinko, vaikka samaisen tunnin aikana ehti myös sataa räntää ja rakeita. Johtajille voittavia valintoja olivat tsemppisuklaat sekä kehoa ja mieltä virkistänyt kahvi, joka olisi maistunut kovasti myös lapsille.

Sopulit ja Ahmat jalkautuivat hyvissä ajoin ruokarastilta kohti Munkkiniemen uimarantaa, jonka oli määrä olla maalimme. Viihtyisät polut, paksurunkoiset männyt ja kallioiset rannat maisemoivat reittiämme. Rastipaikkana testattiin myös Munkkiniemen uusi ympärivuotinen grillipaikka, joka löytyy Tarvon kärjestä. Makakit sen sijaan marssivat rastipaikkojen ohitse suoraan maaliin, johon he saapuivat ilmoitetusti puoli tuntia myöhässä.

Kun maalissa pistettiin päivää suppuun, jäi lapsille päällimmäisenä mieleen iloinen meininki ja tarinointi kavereiden kanssa. Makakien tavoitteiksi oli lähtörastilla asetettu: päästään perille, pidetään huolta yhteishengestä ja hauskanpidosta siinä määrin, missä se on mahdollista – ei niillä tehtävillä niin väliä. Makakien demokraattinen äänestys kertoi homman onnistuneen. Muut ryhmät ehtivät tosin tehdä rastitehtäviä vielä lähdön jälkeenkin kolmesta kuuteen, mutta voivat varmasti samaistua kolmen tavoitteen totautumiseen siinä samassa missä Makakitkin.

Jotain kertoo se, että myös johtajat olivat lopen uupumisen sijaan jopa jokseenkin virkistäytyneen oloisia päivän päätteksi. Ei järjestelyyn tarvitse käyttää tolkuttomasti aikaa tai nähdä vaivaa, sillä helpolla se hyvä tulee. Seuraavaa retkeä odotellessa.

Mitä hyvää etäaika antaa?

Johtajien partiotoiminta on ollut enemmän tai vähemmän etänä koko kuluneen vuoden. Syksyllä pääsimme tapaamaan Puuhiksen ja syysretken järjestelyn merkeissä, mutta muuten toisten johtajien ääntä on kuultu lähinnä Zoomissa tai Discordissa mikrofonin lävitse.

Samassa tilanteessa, ruudun äärellä, ovat tällä hetkellä myös tarpojamme sekä harrastusten että koulun suhteen. Tuntuu kurjalta, kun ei pääse kohtaamaan ihmisiä aidosti tai puuhastelemaan porukalla. Mutta onko etäilystä partion näkökulmasta jotain hyötyä?

Emme saa unohtaa, kuinka etuoikeutettuja olemme. Monien nuorten urheilu- tai taideharrastukset ovat vähintäänkin tehneet jarrutusliikkeen elleivät jopa jääneet täysin seisauksiin. Helsingin Sanomien haastattelemien yläkouluikäisten mukaan jotkut ovat jopa lopettaneet harrastuksensa, kun mielekäs tekeminen on jäänyt uupumaan.

Partiossa meillä on kuitenkin mahdollisuus toteuttaa ohjelmaa uusilla tavoilla lähes loputtomiin. Usein kuulee, että tässä harrastuksessa parasta on juuri monipuolisuus – ja niinhän se on tässäkin ajassa. Meille löytyy jopa valmiita etäpartioon sitomattomia aktiviteetteja, joissa harjoitellaan digitaitoja: sudenpentujen mediajälki ohjaa netin tarkkaavaiseen käyttöön ja tarpojien Mediavastuu-aktiviteetti antaa katsauksen mediakriittisyydestä. Voihan toisaalta erätaitojakin harjoitella Zoomin välityksellä omalla takapihalla, vaikka ei se mielestäni yhtä opettavaista ole.

Koska partion harrastaminen kietoutuu niin vahvasti ihmisten ja yhdessä tekemisen ympärille, saa etäaikana tästä harrastuksesta ehkä loppujen lopuksi enemmän irti kuin sellaisista, joissa kokoonnutaan ainoastaan kehittämään jotain tiettyä taitoa, kuten nuottien lukemista tai kierrepotkua. Ohjelman monipuolisuus antaa meille vapautta soveltaa toimintaamme kuhunkin aikaan sopivaksi, sillä partiossa tavoittelemme tasapainoista kasvamista ihmisenä, emme turnausvoittoa tai koko kehossa resonoivaa konserttoa. Jos ryhmästä siis tuntuu siltä, voivat he käyttää vaikka kokonaisen kokouksen kuulumisten vaihtamiseen ja ympäröivän maailman pohtimiseen. Vertaistuki, jota muissa harrastustapaamisissa saa ehkä vähemmän, auttaa huimasti sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin.

Entä onko ruudun tuijottaminen kaikesta huolimatta vienyt meitä TapMessa eteenpäin? Hyvinä esimerkkeinä projekteista, joille on vapautunut aikaa ja intoa, ovat nämä uudet nettisivut sekä Karhunpesän saunan suunnittelu. Kun tavallinen lippukunnan yhteinen toiminta on paussilla, on luonnollista keskittyä sitä tukeviin toimiin, joista on hyötyä tulevaisuudessakin.

Huikea nettisivutiimimme, Ville-Pekka Reposen johdolla, siirsi vanhat sivut uudelle V-P:n luomalle pohjalle sekä loi uusia ulottuvuuksia jäsenten iloksi: kuvagalleriaan on nyt helpompi pääsy ja uusien artikkeleiden lisääminen onnistuu kuin vettä vain.

Toisaalla joukko nykyisiä aktiiveja sekä jo reserviin siirtyneitä partiolaisia valmistelee parhaillaan Karhunpesän saunan rahoitusta ja rakennussuunnittelua. Tulevat polvet saavat aikanaan nauttia – eivät ainoastaan jälkilämmöistä vaan äkäisesti sihisevästä löylystä.

Partiotoiminta korona-aikana

Maanantaista 19.4. alkaen

  • Myös yli 20-vuotiaat tapaavat kasvotusten
  • Pyrimme järjestämään kaikki partiotapaamiset ulkona
  • Johtajien yhteiset kokoontumiset pidetään ulkona tai alle 10 hengen voimin tarvittaessa sisällä

Kokoontumisen voi jättää matalalla kynnyksellä väliin, jos partiolaisella ilmenee pieniäkin koronaoireita. Sairaana täytyy jäädä kotiin. Viesti vaan omalle johtajalle, ettei pääse paikalle.

Pyrimme tiedottamaan toimintamuotojen muutoksesta ja mahdollisista tapahtumien perumisesta pikimmiten, uusien piirikohtaisten ohjeistusten ilmestyttyä.

Mikäli epäilet, että muu ryhmä on voinut altistua koronalle partiotoiminnassa. Otathan yhteyttä kyseisen ryhmän johtajaan sekä lippukunnanjohtajaan.

Siilien kevätretki

Kuva: Liinu Yli-Hongisto

Eräänä toukokuisena perjantaina Siilit lähtivät metsään. Sääennuste viikonlopulle oli lannistava: kauniin keväisten viikkojen jälkeen oli määrä sataa taivaan täydeltä ja pakastaa niin, että eväsleivät jäätyisivät. Neljä rohkeaa partiolaista pakkasi kuitenkin rinkkansa ja lähti matkaan.

Retken lähtöpisteessä Pirttimäen parkkipaikalla oli ruuhkaa. Retkijoukko kuuli yllättäviä uutisia: seuraavan vuorokauden aikana sadat Bodom trail –tapahtumaan osallistuvat polkujuoksijat ohittaisivat yöpaikan Hynkänlammen rannalla. No, eipähän tarvitsisi olla yksin.

Rinkat selässä taivallettiin muutaman kilometrin matka yöpaikalle. Kevät vihersi jo, ja metsän uumenissa virtaavien pikkupurojen solina helli korvia. Luvatusta sateesta ei onneksi ollut tietoakaan, ja käveleminen lämmitti koleassa säässä niin, että oli tulla hiki.

Kun retkikunta pääsi perille, tuuli oli yltynyt sellaiseksi puhuriksi, että tempoilevaa laavukangasta pitelemään tarvittiin kolme Siiliä samalla, kun yksi yritti sitoa sitä tukevasti puuhun. Jokunen tovi kestikin ennen kuin majoite oli pystyssä.

Ruoka-aika koitti. Tulentekopaikalla hehkui jo kutsuva hiillos. Edellisten retkeilijöiden nuotionrippeet soveltuivat täydellisesti grillijuustojen, maissien, paprikoiden ja muiden herkkujen paistamiseen. Hiljaa kaiuttimesta kuuluva musiikki säesti pimenevää iltaa.

Rauhallisen istuskelun keskeytti nuotiopaikan viereen kurvaava pakettiauto. Polkujuoksutapahtuman järjestäjät saapuivat paikalle. Pian hyväntuulinen hälinä ja kutkuttava odotus valtasivat paikan. Nuotioon heitettiin lisää puita, ulkotulia sytytettiin ja värikkäisiin pahvimukeihin kaadettiin juotavaa kisaajia varten.

Hampaidenpesun aikaan alkoi kuulua iloista meteliä. Ensimmäiset kilpailijat olivat saapuneet. Lammen vastarannalla juoksijoiden otsalamput pomppivat puiden väleissä kuin tulikärpäset. Kannustushuutoja säestävä lehmänkellojen kalina tuuditti pienen vihreän laavun asukkaat uneen.

Kuva: Helen Henriksson

Lauantaiaamun aurinko lämmitti yöllisten pakkasten kylmettämiä sormia. Trangian paikaksi valittiin laavun takana oleva kallio. Aamupalakeittiöstä avautui vaikuttava näkymä alas Hynkänlammelle.

Teen ja kaurapuuron jälkeen kaksi nuorinta Siiliä sai haasteen. Heillä oli kaksi tuntia aika suorittaa mahdollisimman monen pisteen arvosta tehtäviä johtajasiilien tekemältä listalta. Piti muun muassa etsiä muita partiolaisia, harjoitella ensiapua ja kiivetä korkealle. Aamun ohjelman jälkeen keitettiin lounaaksi soijabolognesea.

Suurin haaste oli kuitenkin vielä edessä. Kun tavarat oli pakattu ja retki viimeistä kävelyä vaille ohi, alkoi kauan lupailtu lumisade. Kosteat, valtavankokoiset hiutaleet kuorruttivat rinkkojen sadesuojat ja puurouttivat näkökentän. Hiljaisena ja vettä valuvana ryhmä Siilejä tallusti parkkipaikkaa kohti.

Kun lopulta päästiin perille, ei yksikään Siili kuitenkaan voinut olla hymyilemättä. Lumimyräkkä oli selätetty! Nyt oli aika suunnata kotia kohti.

Vappu tulee, näin uutisoi Liito-oravat-lauma

Mitä mieltä partiolaiset ovat vapusta?

Vappu on paljon perinteitä sisältävä koko perheen juhla. Vappuna juhlitaan työväkeä ja monet pukevat ylleen ylioppilaslakkinsa ja suuntaavat eväineen Ullanlinnanmäelle. Haastattelimme partiokavereitamme TapMen Liito-oravissa heidän vappuperinteistään.

Haastattelussa Kristian, Sofia, Anna, Hertta ja Joel

–        Ostatko siman kaupasta vai teetkö sen itse?

Kristian: Me teemme itse.

Sofia: Itse

Anna: Itse

Pääteltiin, että itse tehty sima on parempaa.

–        Mitä otat mukaan vappupiknikille?

Sofia: Simaa, nakkeja, viltin, lihapullia

Hertta: Emme mene piknikille, mutta menemme kuuntelemaan ukkia, kun hän soittaa haitaria vappukeikalla.

Kristian: Otan mukaan DJ-laitteet ja YouTube-kameran.

Joel: Me otetaan Pommacia.

Toimittanut Hertta, Sofia, Joel, Anna, Kristian ja Emma


Vappu on lähtenyt käsistä: Kaikki ovat lihoneet munkeista ja simasta

Vappuvillitys alkoi tänään. Jokainen osallistuu vapunviettoon jollain tavalla ja se on suosittu juhlapäivä. Siman ja tippaleivän roskia löytyy joka puolelta kaupunkia. Vappunaamiot ovat hyvin suosittuja ja huiskiakin on käytetty paljon. Vappuna ostetaan vappuhuiskia sekä vappuilmapalloja. Jotkut ovat matkoilla ja jotkut kotona. Haastattelimme Matilda Tiiraa hänen vappusuunnitelmistaan.

–        Tykkäätkö vapusta?

Tykkään tottakai.

–        Mitä teet vappuna?

Menen piknikille ja vappuaattona menen kauppatorille.

–        Mikä on lempivappuruokasi?

Munkit ja sima.

Hyvää vapun jatkoa!

Toimittanut Jaksu, Linnea, Eveliina, Sylvia ja Joonas

Johtajiston vastaisku 18.–19.3.2016

TapMen johtajat lähtivät eeppiselle johtajaretkelle lippukunnan kämpälle eli Karhunpesälle. Heti perjantai-iltana ohjelmassa oli hohtogolfia pimeällä golf-kentällä (aka pomppuisella pellolla) ja sushien valmistusta. Sushien raaka-aineina johtajistolla oli riisin ohella mm. merilevää, lohta, avokadoa, kurkkua, porkkanaa ja wasabia.

Kun sushit oli dippailtu soijakastikkeessa ja syöty, oli vuorossa leffailta ja samaan aikaan, niille joita ei elokuvan katsominen kiinnostanut, korttipelejä. Myös nukkumista oli ohjelmassa.

Aamiaisen jälkeen siivottiin ja kunnostettiin kämppää kämppäisännän ohjeiden mukaan, ja kaikista kämpällä olevista tavaroista tehtiin inventaariota.

Lounaaksi oli maukkaita bratwurst-hodareita coleslawilla ja toisen retkenjohtajista hetken huumassa leipomia kaurakeksejä.

Huikean retken jälkeen tyytyväinen johtajisto vetäytyi Espoon suuntaan toipumaan.